Liisteröintihommia ja pohdintaa kasveista yhteistyökumppaneina

Salainen julistegalleria. Kuva: Jesse Pasanen

Eräs vanha ja keskeinen, mutta silti Suomessa usein vähemmän esillä oleva katutaiteen muoto ovat (sissinä) liisteröidyt julisteet. On tosiaan harmi, että Suomessa ei tunnu olevan enemmän tilaisuuksia luoda julistetaidetta kadulle vaikka lahjakkaita tekijöitä on loputtomasti. Ihastelimme kollektiivisesti Kiasman julistetaiteella peitettyä työmaa-aitaa jo muutama vuosi takaperin ja halusimme ehdottomasti ottaa triennaaliin mukaan liisteröintihommia myös siksi, että se sopi väliaikaisuuden teemaan loistavasti. Triennaalissa oli lopulta mukana meidän oma salainen julistegalleria sekä Elissa Erikssonin perunaliisterillä kiinnitetyt kasvipotretit, ‘Avuliaat naapurit’.

Elissa Eriksson - Avuliaat naapurit (2021) Kuva: Jesse Pasanen

Salaiseen julistegalleriaan sai lähettää tai tuoda printattuna ihan mitä tahansa julisteita ja osallistujia oli runsain mitoin. Julisteiden joukosta löytyy niin triennaalin taiteilijoiden kuin G-Rex -katutaidekollektiivin jäsenten teoksia ja ne käsittelevät aiheita laidasta laitaan. Salainen julistegalleria on sateelta suojassa lipan alla, mikä takaa sen että julisteet pysyvät hieman pidempään paikoillaan. Julistetaiteessa tai laajemmin liisteröidyssä taiteessa väliaikaisuus on luonnollisesti vahvasti läsnä ja säiden armoilla ollut Erikssonin upea teos on jo suurilta osin hävinnyt. Siinä kaikki teoksen osat olivat vahvasti biohajoavia, joten prosessi oli luultavasti nopeampi kuin liimaliisteröidyillä paperijulisteilla. Etenkin julistegalleria piti myös esillä liisteröinnin edustamaa, ihanaa matalan kynnyksen tekemistä, jonka lopputuloksena on jotain puhuttelevaa ja merkityksellistä, joka ei kuitenkaan riko, muuta tai kajoa sen valloittamaa(n) pintaa(n).

Elissa Eriksson yhdisti teoksessaan hienolla tavalla molemmat triennaalin teemat yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Kasvit tuntuvat tupsahtavan lähes jokaisen tekstin aiheeksi, mikä on pelkästään positiivista, joten kysyimme Elissalta hieman hänen ajatuksiaan kasveista ja katutaiteesta.

Oletko hyödyntänyt töissäsi ennenkin kasveja tai muita "eläviä" materiaaleja?
Kasvien hyödyntäminen kaupunkitaiteessa on kiehtonut minua jo pitkään. Ensimmäisen kasveja hyödyntävän teoksen tein 2010 syksyn lehtiä verkkoaitaan pujottamalla. ("Tämä on kuitenkin minun kaupunkini") Sen jälkeen olen hyödyntänyt teoksissa myös muun muassa kaisloja, kukkia, marja-aronioita sekä jäätä.

Miten kasvien kanssa työskentely vaikuttaa taiteelliseen prosessiisi ts. muovaako se tekemistäsi johonkin eri suuntaan kuin mitä muuten tekisit?
Triennaalin teoksen kanssa lähtökohtani oli idea kuivattujen kasvinosien liisteröimisestä johonkin sommitelmaan tai toistuvaksi kuvioksi, mutta varsinainen sisältö oli aluksi aika pitkään auki. Sitten tajusin, että kasvit itsessään ovat niin kiehtova aihe, että ansaitsisivat olla pääroolissa ja niin syntyi ajatus kunnianosoituksesta hyödyllisille villiyrteille. Tämän teoksen kohdalla voisi siis sanoa, että kasvien kanssa työskentely muovasi teoksen toteutuksen lisäksi myös sen sisältöä.

Ovatko kasvit katutaiteessa vain ainutkertainen kuriositeetti vai onko niissä potentiaalia olla vakituinen osa työskentelyä?
Oma kokemukseni on, että luonnosta löytyvien materiaalien kanssa työskennellessä löytää koko ajan uusia tapoja niiden käyttämiseen. Tuntuu tärkeältä myös ajatella toteuttamieni teosten vaikutuksia ympäristön kannalta. Jos pystyn minimoimaan teollisesti valmistettujen materiaalien määrän teoksissani, se todennäköisesti pienentää myös teosten ympäristökuormitusta. (toki ymmärrän, ettei asia ole aina niin yksiselitteinen).

Mikä on väliaikaisten ja hyvin nopeasti katoavien teosten rooli kaupunkitilassa?
Ajattelen, että lyhyen aikaa nähtävissä olevat teokset antavat "keskustelutilaa" muille ja tekevät ympäristöstä elävän. Samalla tavalla kaupunkitila muutenkin näyttäytyy erilaisena vuodenaikojen vaihtelun myötä - välillä voi löytää ihania kukkia, välillä kauniita ruskan sävyjä ja välillä hienoja jääpuikkomuodostelmia.

Mikä on katutaiteen rooli kaupunkitilassa?
Oma ihanteeni on kaupunkitila, jonka asukkaat ja käyttäjät saisivat osallistua oman ympäristönsä muokkaamiseen ja voisivat siten vahvistaa omaa suhdettaan lähiympäristöönsä. Sen ei tarvitsisi välttämättä tarkoittaa mitään suureellisia projekteja vaan ihan vain sellaista
arkipäivän pieniä luovia tekoja. Toisaalta uskon, että myös suurilla projekteilla kuten vaikka isoilla pysyvillä seinämaalauksilla voi olla paljon vaikutusta kaupunkitilan viihtyisyyden ja alueiden omien identiteettien synnyn kannalta.

Korreloivatko elävät materiaalit elävän kaupunkitilan kanssa?
Voisihan asian nähdä niinkin! Ainakin jos ajattelee sitä, että olisi outoa yrittää tuottaa elävää kaupunkitilaa materiaaleilla, jotka
kärjistetysti sanottuna "tuottavat kuolemaa" (oli se sitten maalitehtaan vahinkovuoto, joka tappaa lähipuron kaloja, tai pigmenttien keruu
epäterveellisissä olosuhteissa…).

Siankärsämö. Elissa Erikssonin teoksesta ‘Avuliaat naapurit’. Kuva: Jesse Pasanen