Olipa kerran Vantaa (2019)

Vuonna 2019 keskityimme Vantaan asukkaisiin ja asukkaiden tarinoihin. Katutaidetta tehtiin erityisesti Martinlaaksossa, Havukoskella, Länsimäessä, Mikkolassa ja Hakunilassa. Suureen taidekokonaisuuteen mahtui niin eläväisiä asukasiltoja Story Sharing Cafe -tapahtumien hengessä, asukkaiden kanssa kommunikointia Facebookin paikallisryhmissä, kansainvälisten vierailijoiden ohjaamista Vantaalle seiniä maalaamaan ja 50-vuotiaan Martinlaakson juhlistamista. Kiitos jälleen Vantaan kaupungille ja sen asukkaille mahtavasta yhteistyöstä!

Vuonna 2019 vietettiin Martinlaakson 50-vuotisjuhlia

Jesse Pasanen kyseli keväällä Vanhat Martsarilaiset Facebook-ryhmässä paikkaa katutaiteilija Henden uudelle Mikat-teokselle. Alkuperäisestä teoksesta nimittäin oli syntynyt pienimuotoinen kansan suosikki Martinlaakson vanhan ostoskeskuksen purkujuhlissa. Postaus sai paljon kommentteja ja ehdotuksia teoksen sijoittamiseen, yksi niistä oli “Laajavuorenkujan K-superin seinä”. Jesse otti sitten yhteyden kauppiaaseen, joka otti oitis yhteyden Keskoon. Lupa saatiin ketterästi, Vantaan kaupunki kustansi hankkeen ja Hende maalasi paljon Martsarin tuttuja paikkoja sisältävän teoksen huolella ja rakkaudella. Martsarin yhteisöllisyys näytti voimansa!

Kesällä SAV järjesti Martinlaakson asukasyhdistyksen hienon, Martinlaakson 50-vuotisjuhlan päätapahtuman oheen oman ohjelmakokonaisuuden. Tapahtumaa varten painamamme 500 kappaleen erä Martinlaakso -postikortteja meni kuin kuumille kiville. Vierailevat katutaiteilijat Anni-Julia Tuomisto ja Mitja Lehtevä maalasivat tapahtumaan pystytetylle vaneriseinälle livetaidetta ja keräsimme samaan vaneriseinään onnentoivotuksia kanssajuhlijoilta maalitusseilla. SAY FM:n DJ-teltalla soitettiin urbaania musiikkia. Katso alta SAY:n Mika Väisäsen video päivästä!

Yhteistyö kulttuuritalo Martinuksen kanssa

Mun Martsari on valokuvanäyttely kulttuuritalo Martinuksen ja Vantaan kaupungin Kadut ja puistot -palvelualueen yhteistuotantona, jossa Jesse Pasanen toimi projektin tahot yhdistävänä paikallisasiantuntijana ja graafikkona, mahdollistaen teosten pysyvän asennuksen. Mun Martsari on kävelykierroksen muotoon rakennettu henkilökuvakavalkadi ja Martinlaakson synttärinäyttely. Kuvat löytyvät Martinlaakson asemalta, Laajaniityntien ja Martinlaaksontien varsilta sekä kulttuuritalo Martinuksesta. Kuvat on tehnyt valokuvaaja Anna Autio ja tekstit on kirjoittanut toimittaja Kaisa Viitanen.  

Martinlaaksossa sijaitsee myös alueen legendaarinen, yhä toiminnassa oleva “Punainen kiska”. Sieltä moni muistaa ostaneensa irttareita pennillä. Martsarin 50-vuotisjuhlien aikaan tämä perinteinen kiska, joka vuosien varrella oli jo “ottanut osumaa” sai uutta väriä pintaansa Minttu Pyykkösen, Yasmin May Jaafarin eli Yamahamayn ja Viivi Vierisen eli Viv Magian toimesta.

Graffititaidetta vesitornin tunnelissa

Martsarissa maalattiin 2019 myös vesitornin tunneli. Martsarissa kaikki tuntevat vesitornin. Tämä alikulkutunneli, joka johdattaa monet lenkkeilijät ja hiihtäjät vesitornin pururadalle eli purtsille sai värikkään maalipinnan paikallisilta graffiti-mestareilta EFK:lta ja Fuzelta sekä Actonilta. Teoksen teemana on taianomainen metsän ja kaupungin raja.

2019 aikana Martinlaakossa maalatut sähköboksit: Jan Andersson, Miila Westin, Jesse Pasanen sekä Yamahamay & Viv Magia.

Myös Länsimäki juhlisti
50 vuoden taivaltaan

Kevään 2019 aikana SAV Taidekollektiivin Jenni Väisänen keräsi Länsimäen ja Rajakylän alueelta asukkaiden tarinoita, muistoja ja kuvia. Näiden kertomusten perusteella SAV Taidekollektiivin Essi Ruuskanen suunnitteli kahden alikulun kattavan kokonaisuuden, joka muodostaa yhdessä tarinoiden seinävaatteen eli ryijyn. Ikonisista suomalaisista ryijyistä inspiraationsa saaneet kuvioinnit samalla kunnioittavat rikasta käsityöperinnettämme ja kätkevät sisälleen paikallisten päiväkotilasten tarinoita.

Jokaiseen ryijyyn on jätetty myös ikkuna menneisyyteen, johon mukaan kutsutut vierailevat taiteilijat ovat ikuistaneet asukkaiden muistamia tarinoita: VPK:n lavatanssit, Länsimäen hennot -naisjääkiekkojoukkue, tientekotalkoot Länsimäen alkutaipaleelta ja maahanmuuttajanaisen tarina Länsimäkeen saapumisesta. Teosta maalasivat taiteilijat Essi Ruuskanen, Tuuli Huovila, Krista Blomqvist sekä paikalliset taiteilijat Katerina Zherbina ja Anne Muhonen. Lisäksi teoksen maalaamisessa apunamme oli Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen työharjoittelija Elizaveta Busareva.

Katutaidetta tunneleissa

Länsimäkeen maalattiin myös muita katutaideteoksia. Salaperäinen katutaiteilijakaksikko LUMPS kävi maalaamassa Länsimäentien ylikulkusiltojen tolppiin hahmoja.

Grafia ry:n katutaidekillan G-Rex:in tunneli Länsimäessä on maalattu kokeilevasti pesemättömän pinnan päälle katutaidesabluunoilla ja spraymaaleilla. Maikki Rantalan, Jan Anderssonin, Maria Björklundin, Ilona Partasen, Jesse Pasasen ja Päivi Lindellin teoskokonaisuus on hahmojen ilottelua tavoitteenaan tuoda väripilkahduksia ja hauskoja yksityiskohtia ohikulkijoille – ilman turhaa hienostelua. 

Projektin aikana maalatut taidekaapit: Ines Sederholm ja Anne Muhonen

Taidetta hoitolaitokseen Havukoskella

Havukoskella vuoden 2019 teokset muodostavat kokonaisuuden Marjatta-Säätiön palvelutalon rakennusten seiniin. Säätiö on ollut innolla mukana katutaidehankkeessa. “Monelle asukkaalle nämä teokset ovat joka päivä uusia”. Palvelutalon asukkailta kysyttiin teemoja teoksiin. He ehdottivat mm. muumeja, koivuja, lintuja, keppihevosia, hevosia, oravia, pupuja, lintuja, porsaita juoksemassa, kaunista hellää koiraa sekä revontulia.

Kanadalainen taiteilija Emily Read etsi yhteistyökumppania Suomen matkalleen osana hänen kansainvälistä “Not So Hopeless” -teoskokonaisuuttaan uhanalaisista eläimistä. Järjestimme taiteilijalle seinän Marjatta-säätiön palvelutalon sokkeliin, johon Emily maalasi teoskokonaisuuden aiheenaan Saimaannorppa. Saimaannorppa on tunnetusti Suomessa uhanalainen laji, mutta kanta on ollut nousussa. Paikalliset kertoivat, että taksikuskit tuntevat jo paikan “norppatalona”.

Jesse Pasasen teos palvelutalon asukkaille tuo “suvipäivän tuntua ja valoa pimeään”. Teoksen järvimaisema, koivut, linnut ja vedenalainen näkymä perustuivat palvelutalon asukkaiden toiveisiin. 

Meksikolainen taiteilija Ane Alvarez vieraili Suomen-matkallaan Vantaalla ja jätti jälkensä Havukoskelle Marjatta-Säätiön palvelutalon seinään. Teosta varten palvelutalon henkilökunta keräsi ideoita mahdollisista henkilöistä potretteja varten ja kahden seinän kulmaan idea Tauno Palosta ja Ansa Ikosesta tuntui loksahtavan hauskasti. Paikalliset ovat kertoneet, että teoksesta on tullut alueen “selfieseinä”. ¡Muchas gracias, Ane!

Havukosken Jaguaari-muraalin taiteilijana toimi meksikolainen Remix Uno. Taiteilija maalasi teoksensa kerrostalon seinänpäätyyn perustuen Marjatta-Säätiön mottoon: “Täyttä elämää!”

Projektin aikana toteutetut taidekaapit: Julia Sand, Päivi Lindell ja Katja Määttä

Kalevalaista katutaidetta Mikkolassa

Barcelonasta kotoisin oleva Aleix Gordo Hostau oli matkalla Suomeen ja etsi kohdetta muraalilleen. Hän oli yhteydessä SAV Taidekollektiiviin ja autoimme häntä löytämään paikan Mielikki-teokselleen: järjestyi kokonainen seinänpääty Mikkolasta. Kiitos Sato Oy:lle, joka löysi sopivan seinän ja auttoi teoksen valmistumisessa!

Saton facebook-sivulta:

“Kansantaruista viime aikoina taiteeseensa tulta saanut Aleix Gordo Hostau loihti Street Art Vantaan avustamana kalevalaisen Mielikin meidän kotitalon päätyyn Mikkolassa.

"For me 'Kalevala' is one of the pillars of Finnish cultural background that is unique in the planet but at the same time talks about universal subjects. I think it's the best Finnish approach to universality. Starting from there, I chose a female strong character that could perform many duties, highlighting the feminine side of Kalevala", Aleix kertoo.

Ensimmäisenä iltana, kun teosta projisoitiin iltamyöhään, huolestunut paikallinen soitti poliisit paikalle: “Nuoriso riehuu ja hakkaa nostinta!”. Poliisia hieman hymyilytti kun tilanne selvisi, mutta eipä aikaakaan, kun paikalle kurvasi uudestaan sama poliisiauto. Ikkunan rullatessa auki paljastui samainen konstaapeli leveä virne kasvoillaan ja kysyi: “Saanko ottaa kuvan? Jos olisin Bill Gates, saisitte miljoona euroa!” Näin kuva projisoinnista päätyi myös Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen Twitter-postaukseksi.

Mikkolan katutaiteessa näkyi myös paikallinen tausta. Matarissa asuva taiteilija Athanasia Aarniosuo maalasi kaksi sähköboksia ja Mikkolassa lapsuudessa asunut Terhi Ekebom toteuttu yhden sähkökaappiteoksen.

Projektin aikana tehdyt taidekaapit: Maria Björklund, Terhi Ekebom ja Athanasia Aarniosuo

Graffititunneli Hakunilassa

Hakunilaan järjestimme kunnon hiphop-jamit yhdessä Haksista ponnistavan monitaiturin, Olli Ruikan aka Riku Kallion kanssa. Olli kutsui lokaalit maalarit mukaan graffitijameihin ja kesäisen viikonlopun aikana LähiöLove-tunneli sai tuoreen maalipinnan.

Tunnelijamien tunnelmaa nostattivat SAY FM:n DJ:t. Meininkiä seuraillut ystävällinen naapuritalon asukas toi lempilevynsä soitettavaksi ja kommentoi samalla: “tämä on parasta mitä täällä on tapahtunut”.

Kuvat ja video: Arttu Talvitie

Asukkaiden tarinat kuuluviin

Story Sharing Café -tarinakahvilat aloittivat Olipa kerran Vantaa -teemavuoden Länsimäessä, Mikkolassa, Havukoskella ja Martinlaaksossa SAVin Jenni Väisäsen organisoimana.

Vantaalla Story Sharing Café juhlisti paikallisuutta ja kaupunginosien omaa historiaa sekä nykypäivää. Iltamat olivat asukkaille myös mahdollisuus vaikuttaa kaupunginosansa tulevaisuuden katutaidehankkeisiin. Illan aikana osallistujat pääsivät kirjoittamaan terveisensä omasta kaupunginosastaan laadituille uusille postikorteille. Näistä postikorteista ja tarinoiden inspiroimana SAV Taidekollektiivit ymmärtää Vantaata paremmin ja luo uutta katutaidetta kaupunginosiin.

Ympäri Suomea kiertänyt Story Sharing Café on Universum ry:n toteuttama kotoisa tapahtuma, jossa ihmiset eri taustoista pääsevät tapaamaan ja jakamaan arkipäivän tarinoita. Kahvipöydissä, pienessä porukassa kuunnellaan ja jaetaan tarinoita Story Sharing -ohjaajien opastamina. Ohjelmassa oli myös paikallisia erityisvieraita, elävää musiikkia ja avoin tarina-mikrofoni.

Otteita tapahtumassa kirjoitetuista portikorteista Martinlaaksossa:
“Kesä Martsarissa,
Lintu lauloi auringolle,
Pitkin kauloin kajautti vihreitä nuotteja ilmoille,
Aurinko lauloi linnuille,
Paahtoi asfalttia kuin kanan rintaa,
Ilma roikkui ja lepäsi kuumana ja hiostavana ja hiki valui iholle kuin tuore maali.”

“Martsarissa on ollut niin kaunista ja rauhallista asua. Koulusta kotiin kävellessä hauskin leikki oli mennä silmät suljettuna koko matka. Isot pihat, metsä ja kalliot.”

“Kiitos ja anteeksi Martsari, olet ollut mulle siunaus ja miina. Mutta omistat mun sydämen ikuisesti.”